Hyvää Joulun Odotusta Kaikille!

Kerintää ja käsittelyä

Nyt kun vielä muistan haluan kirjoittaa lampaan keritsemisestä ja käärmeiden käsittelystä.

Syksyn aikana siis keritsimme lampaita koulussa. Yllätyin kuinka lujaa keritsintä piti painaa lampaan ihoa vasten. Toisella kädellä ei saanut vetää turkista vahingossakaan, ettei leikkaisi lampaan ihoa rikki. Keritseminen aloitettiin leikkaamalla "jakaus" keskelle lampaan selkää. Siitä jatkettiin suoraan alaspäin lampaan kylkiä pitkin. Villa piti saada mahdollisimman pitkinä soiroina, että siitä voisi tehdä lankaa. Keritsin -kone oli melko painava. Lampaat suhtautuivat keritsemiseen melko rauhallisesti.

Luokkamme on jaettu kahteen ryhmään, joista toinen käytännön päivinä oppimassa asioita käytännön työtehtävissä ja toinen ryhmä on teoriassa. Eräänä päivänä kesken käytännön meidän ryhmä meni harjoittelemaan koulun pieneläintilaan käärmeiden ja liskon käsittelyä.

Toinen koulun käärmeistä.

Siellä pidin Konnari -nimistä viljakäärmettä käsissä. Konnari oli aika vikkelä liikkeissään. Käärmeet ovat mielestäni omalla tavallaan kiehtovia otuksia ja niillä on ihanan sileä pinta. Käsittelyharjoitusten jälkeen ruokimme käärmeet. Pakasteesta annettiin vesihauteessa lämmitettyjä hiiriä.


Kun käärmeet oli ruokittu käsittelyyn tuli vihervesiagama lisko Pentti. Pentti pidettiin napakassa otteessa etusormi ja peukalo kaulan ympärillä sekä toinen etujalka etusormen ja keskisormen välissä. Liskojen ja käärmeiden kanssa, niin kuin muidenkin pieneläinten, on tärkeää ettei eläin pääse putoamaan.
Liskot ja käärmeet eivät koskaan opi "tykkäämään" ihmisestä, ne oppivat sietämään käsittelyä.

Lehmiä ja traktoreita

Ahlmanin jokainen eläintenhoitaja -opiskelija tekee ensimmäisen vuoden sisällä noin 200 tuntia töitä koulun navetalla. Olen oppinut syksyn navettavuorojen aikana paljon! Ensimmäisessä navettavuorossa opin lypsämään vuohia ja toisessa vuorossa pääsin lypsämään lehmiä. Ensimmäisessä vuorossa yksi lehmä poiki, mutta en kerinnyt tapahtumaa todistamaan, koska olin hoitamassa vuohia ja kanoja. Lisäksi poikiminen tapahtui nopeasti. Myös viimeisimmässä vuorossa syntyi vasikka, mutta sitäkään poikimista en nähnyt.

Ahlmanin navetassa asustelee suomenkarjaa.

Yhteensä mulla on navettavuoroja ollut tähän mennessä neljä. Jokaisessa niistä olen ajellut Avant -pienkuormaajaa ja Varmo -rehukonetta. Mielestäni Avantilla on hieman vaikeaa peruuttaa (johtuu löysästä peruutuspolkimesta ja isosta turvakengästä) kun taas Varmoa on helppo peruuttaa mutta vaikeaa ajaa suoraan eteenpäin (Varmo on kolmipyöräinen, ohjaava pyörä kuskin alla, konetta ohjataan seisaaltaan). Olen huomannut kehittyneeni huimasti koneiden käsittelyssä navettavuorojen aikana. Koneilla ajo ei jännitä enää niin paljon.
Tämän viikon alussa olin Osaran maaseutuopistolla harjoittelemassa asemalypsyä Taitaja2014 -kisoihin, sielläkin sain ajella useaan kertaan Avantilla ja varmuus omasta osaamisesta vahvistui edelleen.

Syksyn aikana ollaan koulussa harjoiteltu myös traktorilla ajoa. Se olikin mulle jo jokseenkin tuttua puuhaa nykyisestä anoppilasta. Tänään oli traktorinäyttö, jossa traktoriin kiinnitettiin peräkärryt ja ne peruutettiin neljän keilan väliin. Kiitettävähän sieltä sitten putkahti :)